Progressiivinen Dieon metallintyöstömenetelmä, johon voi sisältyä lävistys, lyönti, taivutus ja useita muita tapoja muokata metalliraaka-ainetta yhdistettynä automaattiseen syöttöjärjestelmään.
Syöttöjärjestelmä työntää metallinauhan (kun se irtoaa kelasta) progressiivisen leimausmuotin kaikkien asemien läpi. Jokainen asema suorittaa yhden tai useamman toiminnon, kunnes valmis osa on tehty. Loppuasema on katkaisuoperaatio, joka erottaa valmiin osan kantavasta rainasta. Kantoraina ja aikaisemmissa töissä pois lyöty metalli käsitellään metalliromuna. Molemmat leikataan pois, lyödään alas (tai ulos muotista) ja poistetaan sitten muottisarjasta, ja massatuotannossa ne siirretään usein romusäiliöihin maanalaisten romumateriaalin kuljetinhihnojen kautta.
Progressiivinen leimaussuulake asetetaan edestakaisin liikkuvaan leimauspuristimeen. Puristimen liikkuessa ylöspäin yläsuutin liikkuu sen mukana, mikä mahdollistaa materiaalin syöttämisen. Kun puristin liikkuu alaspäin, meisti sulkeutuu ja suorittaa leimaustoiminnon. Jokaisella puristimen vedolla valmis osa poistetaan muotista.
Koska lisätyötä tehdään jokaisessa muotin "asemassa", on tärkeää, että nauhaa viedään eteenpäin erittäin tarkasti, jotta se kohdistuu muutaman tuhannesosan sisällä sen liikkuessa asemalta asemalle. Luodin muotoiset tai kartiomaiset "pilotit" menevät aiemmin lävistettyihin pyöreisiin reikiin nauhassa varmistaakseen tämän kohdistuksen, koska syöttömekanismi ei yleensä pysty tarjoamaan tarvittavaa syöttöpituuden tarkkuutta.
Progressiivinen leimausvoidaan valmistaa myös siirtopuristimilla. Nämä ovat puristimia, jotka siirtävät komponentit asemalta toiselle mekaanisten "sormien" avulla. Leimattujen osien massatuotannossa, jotka vaativat monimutkaisia -puristustoimintoja, on aina suositeltavaa käyttää progressiivista puristinta. Yksi tämäntyyppisen puristimen eduista on tuotantosyklin aika. Osasta riippuen tuotanto voi kestää helposti yli 40- 500 osaa minuutissa.
Yksi tämän tyyppisen puristimen haitoista on, että se ei sovellu erittäin tarkkaan syvävetoon, jolloin meiston syvyys ylittää osan halkaisijan. Tarvittaessa tämä prosessi suoritetaan siirtopuristimella, joka käy hitaammin ja luottaa siihen, että mekaaniset sormet pitävät komponentin paikallaan koko muovausjakson ajan. Progressiivisen puristimen tapauksessa vain osaa muovausjaksosta voidaan ohjata jousikuormitettujen holkkien tai vastaavien avulla, mikä johtaa samankeskisyyteen ja soikeaisuuteen sekä epätasaiseen materiaalipaksuuteen. Muita progressiivisten puristimien haittoja siirtopuristimiin verrattuna ovat: lisääntynyt raaka-aineen syöttö osien siirtoon, työkalut ovat paljon kalliimpia, koska ne valmistetaan lohkoissa, joissa on hyvin vähän itsenäistä säätöä asemaa kohti; mahdottomuus suorittaa puristimessa prosesseja, jotka edellyttävät osan irtoamista nauhasta (esimerkiksi helmitys, kaventaminen, laipan kihartaminen, kierteiden rullaus, pyörivä meisto jne.).
Muotit on yleensä valmistettu työkaluteräksestä, jotta ne kestävät suuren iskukuormituksen, säilyttävät tarvittavan terävän leikkuureunan ja kestävät siihen liittyviä hankausvoimia.
Kustannukset määräytyvät ominaisuuksien lukumäärän mukaan, jotka määräävät, mitä työkaluja tarvitaan. Insinöörit pitävät ominaisuudet mahdollisimman yksinkertaisina pitääkseen työkalujen kustannukset mahdollisimman pieninä. Lähellä toisiaan olevat ominaisuudet aiheuttavat ongelman, koska se ei välttämättä tarjoa tarpeeksi tilaa rei'itykselle, mikä voi johtaa toiseen asemaan. Myös kapeiden leikkausten ja ulkonemien saaminen voi olla ongelmallista.
